Tanja Vehniäinen on 15 kautta naisten Superpesiksessä pelannut lyöjätykki ja Huippupesäpalloilijat ry:n hallituksen jäsen, jolta pyysimme mielipiteitä naispesäpallon nykytilasta. "Taavi" avasikin sanaisen arkkunsa ja tuloksena on erittäin kokonaisvaltainen ja mielenkiintoinen päänavaus naispesäpallon kehittämiseksi pelaajien näkökulmasta.

Naisten Superpesis pelataan kesällä 2011 kymmenen joukkueen sarjana ilman putoamisen mahdollisuutta. Millaisia ajatuksia tämä ja yleisesti ottaen naisten pääsarjan joukkue- ja ottelumäärät herättää?

-         Joukkuemäärän pudottaminen 10 joukkueeseen oli mielestäni hyvä juttu. Toivon, että sarja on tasaisempi kuin parina edellisenä vuonna. Tämä mahdollistaa parempitasoiset pelit, mikä on hyväksi sekä pelaajille että myös mielekkäämpää katsojille. Kovempitasoinen ja ehkäpä laadukkaampi sarja pienemmällä joukkuemäärällä kehittää pelaajia enemmän ja sitä kautta toivottavasti myös kiinnostus naispesistä kohtaan kasvaa entisestään.

-         Tämä joukkuemäärän pudottaminen 10 joukkueeseen olisi voitu tehdä jo vuosi tai kaksi sitten. Tuolloin myös Ykköspesis olisi pitänyt palauttaa ennalleen. Näin olisi voitu saada hyvä ”kasvatussarja” ykköspesiksestä sitten niille pelaajille, jotka eivät mahdu vielä superiin tai eivät pelaa b-tytöissä.

-         Ottelumäärissä minusta runkosarjan kohdalla ollaan nykyisellään maksimeissa. Onneksi pelimääriä ei nostettu suunniteltuun 3- kertaiseen runkosarjaan. Naisissa kuitenkin pelaajat käyvät vielä jonkin verran töissä kesällä. Työn yhdistäminen pelitahtiin 3 peliä viikossa jatkuvasti (kuten miehissä usein on) olisi haastava yhdistelmä. Ja toisaalta runkosarjaa on turha venyttää syksystä enää pidemmälle. Pesis on kuitenkin kesälaji ja mielekkäämpää on sekä pelaajille, että katsojille jos vielä viimeisetkin pelit voidaan pelata hyvissä ja turvallisissa olosuhteissa ja tarjota katsojille sitä parasta naispesistä. Varmasti motivoivampaa niin pelaajille kuin katsojillekin on katsoa peliä, jossa tapahtuu, eikä se vain ole pelkkää märällä pallolla pelattavaa safety- pesistä.  Sitten valitettavasti vain näitä viimeisiä pelejä sitten mahdollisesti näytetään tv:ssä, jos muut sarjat ovat jo päättyneet!

-         Toisaalta nyt seuroilla on mahdollisuus tervehdyttää myös talouksiaan kun ei ole vaaraa putoamisesta. Muutamat joukkueet sarjassa  ovat lähteneetkin selvästi nuorentamaan materiaaliaan ja kokoamaan joukkueen enemmän omista kasvateista. Karsittu on myös ylimääräisiä kulueriä, kuten harjoitusleirejä etelän lämmössä. Toivotaan, että uusia huippupelaajia ja vastuunkantajia nousee esiin muutaman vuoden tähtäimellä.

 Naisten pelaajien ikäjakauma on yleisesti ottaen selvästi matalampi kuin miesten vastaava. Onko tämä mielestäsi kehitettävä asia nimenomaan naispesiksen puolella ja millä toimenpiteillä asiaan voisi puuttua?

-         Kyllä on kehitettävä asia. Naisten superpesis on kokenut viime vuosian ison nuorennusleikkauksen. 70- luvun pelaajia on joukkueista yhtä helppo löytää kuin neuloja heinäsuovasta …. Naisissa myös moni lopettaa uransa ennen kuin se edes ehtii kunnolla alkaa. Osalla työn tai opiskelun yhdistäminen kovaan harjoitteluun ja pieneen korvaukseen, jonka pelaamisesta saa, ei ole riittävä motivaattori. Myös elämän muita mukavuuksia aletaan arvostaa. Pitäisi saada nämä lahjakkaat lopettamisaikeissa olevat nuoret jatkamaan uraa ja motivoida heitä jollain tavalla etsimään rajojaan lajissa.

-         Osaltaan tähän myös vaikuttaa kilpailun puute. Suurta kilpailua ei pelipaikoista enää synny (ainakaan kaikissa seuroissa), kuten ennen vanhaan tapana oli. Pelaajamateriaalia naisiin saakka ei ole, välissä tytöt lopettavat jo junnuikäisinä.

-         Tähän naisten ikäjakauman kasvattamiseen tai siihen, ettei lopetettaisi ennen kuin kukkaan on edes puhjettu, voitaisiin mielestäni vaikuttaa hyvällä ja asiantuntevalla valmennuksella ja valmennuksen tukemisella. Entisten pelaajien osaaminen ja tieto – taito pitäisi valjastaa nuorten ja seurojen käyttöön. He toimisivat myös tietynlaisina esikuvina nuorille pelaajille. Miksi jättää kynttilä vakan alle piiloon?

Millaisena näet pelaajan näkökulmasta naispesäpallon arvostuksen todellisuudessa? Miten toivoisit naisten sarjojen profiilia ja positiivista näkyvyyttä parannettavan?

-         Naisten Superpesis on seuratuin naisten joukkuelaji, ja kaipa pärjää vertailussa myös monille miesten lajeillekin. Silti marginaalisia määriä katsojia on paikalla peleissä. Toki tässä on myös poikkeuksia. Tietyillä alueilla pesistarjontaa on paljon ja nämä viha- rakkaussuhteet estävät rajojen ylittämisen vain pelkän lajin vuoksi. Katsojista läheskään kaikki eivät myöskään osaa enää sääntöjä, mikä voi olla kynnys saapua katsomaan peliä paikan päälle.

-         Monet pitävät pesistä varmaan edelleen jotenkin maalaislajina. Ihmisillä ei ole tietoa kuinka huiput esim. treenaavat ja kuinka paljon siihen myös naisissa käytetään aikaa lähes ympäri vuoden. Vuosittain törmää siihen, että joku äimistelee talven sydämellä hallilla reenatessani, että miksi sä jo nyt treenaat, eikö pelaamaan pääse vasta kesällä? Ihmisillä ei ole tietoa kuinka paljon ja monipuolisesti me treenataan ja kuinka pitkä treenikautemme verrattuna pelikauteen tai muihin lajeihin on. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että riittää kun ottaa mailan varastosta kun nurmikot vihertää ja aletaan pelaamaan!

-         Pesäpallo ei ole myöskään pääsarjatasolla rantautunut kovin hyvin/ laajasti isoihin kaupunkeihin, yrityksistä huolimatta. Näissä kaupungeissa ymmärrettävästi myös sponsorirahaa ja resursseja olisi enemmän käytössä (toki myös rahan jakajia muista lajeista) sekä katsojapotentiaalia, kunhan peli vain tulisi heille tutuksi. Pesäpallo kuitenkin paikanpäällä katsottuna tarjoaa yleensä juoksuja, onnistumisia sekä niitä epäonnistumisia. Lisäksi se tarjoaa odottamattomia tilanteita sekä ison määrän pelaajien tunneskaaloja, jotka ovat aistittavissa katsomoihin saakka.

-         Huomiota tulisi kiinnittää myös katsomo-olosuhteisiin ja pelien oheispalveluihin. Jos saa ostaa kylmää makkaraa ja jonotukseen menee koko tauko, niin ei se varmaan katsojasta ole kovin innostavaa, eikä houkuttele ainakaan tulemaan uudestaan ( jos ei satu olemaan vannoutunut kannattaja).

-         Toivoisin, että pelaajia käytettäisiin enemmän lajin tunnetuksi tekemiseen. Pelaajat ja heidän suorituksensaha antavat lajille kasvot. Myös pelaajien kuuntelu lajia kehitettäessä olisi hyväksi (esim. sääntömuutoksissa tai ottelumäärissä). Tulisi tuoda esille naisten palloilun monipuolisuutta. Totta kai tietyt näkyvät yksilöt ja persoonat nousevat esiin joukkueista ja heitä tullaan katsomaan myös vieraskentillä.

-         Tietysti toivoisin lajille ja varsinkin naisten peleille enemmän näkyvyyttä ja tv-pelejä. Ei kuitenkaan niin, että tv määrää pelien ajankohtia tai sarjaohjelmia.

Olet pelannut naisten Superpesistä yhtäjaksoisesti vuodesta 1996 alkaen. Kuinka sarja, peli ja nuorten pelaajien suhtautuminen naisten pääsarjaa kohtaan on mielestäsi tänä aikana muuttunut?

-         Mielestäni naispesäpallon taso on laskenut vuosien kuluessa. Kaikistellen ei ole voinut puhua naisten pesiksestä, vaan parempi termi olisi tyttöjen pesis. Tasonlaskuun on varmasti vaikuttanut tunnettujen rooli- ja profiilipelaajien lopettaminen ja väistyminen pois pelikentiltä sekä seuroissa tapahtunut nuorennusleikkaus. Naisten Superissa ei kovinkaan usein nykyään törmää ns. nuoriin huippulupauksiin. Harva 15- vuotias ottaa enää pelipaikkaa ja on oikea todellinen lupaus, niin kuin joskus silloin aikanaan oli kun pesis oli pesistä ja pelattiin vielä 9 vuoroparia…!!! Toki nuoria lupauksia tulee b- tytöistä, mutta kuinka monesta heistä tulee sitten myöhemmin huippupelaajia…jäänee nähtäväksi. Omalta osaltaan tasonlaskuun voi myös vaikuttaa se, ettei nykyajan nuoriso pelaile enää pihapelejä, jolloin sitä pallon kanssa tekemistä tuli paljon treenien ulkopuolellakin. Olen jollakin tasolla huolestunut siitä, että tietynlainen kunnianhimo ja palo puuttuu tekemisestä , ei ole sellaista tekemisen meininkiä. Myöskään palautetta ei kaikilta osin enää nykyään osata ottaa vastaan rakentavasti.

-         Naisten superpesistä, paikkaa joukkueessa saati harjoitusringissä ei arvosteta enää entiseen tapaan. Pääsy naisten edustusjoukkueeseen on ikään kuin päivänselvyys ja jos pelipaikkaa ei ensimmäisenä tai toisena vuotena irtoa, lopetetaan. Kunnon kilpailua pelipaikoista ei siis synny, koska pelaajamateriaalia on vain rajallisesti tarjolla. Kunnon kilpailu veisi todellisesti niin ykslöitä kuin joukkueitakin eteenpäin. Tässä seikassa naispesiksen arvostus näkyy selviten.

-         Totta kai nuorten parissa tulisi olla hyvät valmentajat jo varhaisista ikäluokista lähtien ja lahjakkuuksille tulisi tarjota mahdollisuus kisata myös vanhempien ikäluokkien mukana. Ei niin, että vanhemmat päättävät kuka pelaa ja missä pelaa. Toki vanhempien tuki on nuorille tärkeää ja moni tarvitseekin vanhempien tukea esim. kuljetuksiin treenimatkoille. Tulisi pystyä erottamaan lahjakkuudet ja antaa heille mahdollisuus koetella rajojaan. Tietysti tulisi tarjota mahdollisuus harrastaa myös niille pelaajille, joilla ei välttämättä ole koskaan tavoitteena vaikka Superpesis, vaan he haluavat pelata ja harrastaa.

Millaisia muutoksia ja mahdollisia uusia asioita haluaisit nähdä naisten pesäpallon puolella?

-         Sääntö- tai muut pelitapahtumaa koskevat muutokset jättäisin ainakin joksikin aikaa rauhaan. Vuosien aikana on tuntunut siltä, että usealle vuodelle on pitänyt keksiä jotain muutosta, vaikka se ei palvelisikaan itse peliä tai pelaajien etua. Milloin halutaan juoksuja lisää, niin muutetaan kenttää. Sitten piti pelin kestoa lyhentää, etteivät katsojat pitkästy ja välissä piti olla ”tunne peli” tunteita näyttämättä. Tosiasia kuitenkin on että monikaan katsoja ei osaa sääntöjä kovinkaan hyvin, puhumattakaan tv:n katsojista. Kansallispelimme on kokenut monet muutokset sääntökirjassa sitten koulupesistelyiden. Tässä olisi esimerkiksi yksi kehitysseikka, joka voisi tuoda myös lisää katsojia peleihin.

-         Joskus olen miettinyt voisiko naisten palloa kehittää hieman miesten pallon suuntaan (kovuus ja paino), jolloin se ei olisi niin arka esim. sääolosuhteille. Välineethän muutoin ovat kehittyneet kovaa vauhtia viime vuosina.

-         Jo aiemmin mainitsemaani näkyvyyttä naisten pelaajille mediassa lisää. Kuunneltaisiin päättäjien puolelta enemmän pelaajia ja kehitettäisiin lajia yhdessä, eikä vain herrojen kesken kabineteissa.

Terveisesi naisten Superpesiksen pelaajille?

- Toivotan kaikille kovaa treeni- intoa ja kehittymisen nälkää! Ei muuta kuin katseet kohti uusia haasteita!